Parhaat lyhytvideot eivät tunnu mainoksilta. Ne kertovat tarinan, joka voisi oikeasti tapahtua. Katsoja tunnistaa itsensä videosta ja haluaa näyttää sen kaverilleen sanoilla: “Kato miten hauska!” tai “Tää on niin totta!”

Mitä toimiva tarina sisältää?

1. Alku, joka nappaa heti kiinni. Hetki, joka herättää tunteita. Esimerkiksi: työpaikan keittiö, jossa kahvikone vilkuttaa virheilmoitusta ja jonossa seisoo joku väsyneenä miettimässä, miten tästä selvitään. Varmaan hymyilet, koska tilanne tuntuu liian tutulta?
2. Ei selittelyä – anna tarinan puhua. Lyhytvideossa ei tarvitse kertoa, että “tämä helpottaa elämääsi”. Sen sijaan näyttämällä: joku saa tilattua kahvin työpöydälleen puhelinsovelluksella ja huokaisee helpotuksesta juuri ennen tiimipalaveria.
3. Yllättävä tai hauska käänne lopussa. Esimerkiksi: Sovellus ei tilannut vain kahvia, vaan myös kaverille viereiseen työpisteeseen. Lopputulos? Hillitön nauru ja ihmettely iltapäivän kahvikeskustelussa. Pieni, positiivinen yllätys sitoo tarinan yhteen.

Miksi aitous toimii? Ihmiset jakavat sisältöä, joka tuntuu aidolta ja samaistuttavalta. Mitä vähemmän video yrittää olla täydellinen, sitä enemmän se herättää reaktioita. Lyhytvideoissa menestyvät tarinat, jotka kertovat pienistä arjen oivalluksista – ei isoista lupauksista.

Jakaminen alkaa tunteista. Hyvä video herättää jotain katsojassa: iloa, oivallusta, hymyn tai vihaa. Siksi sitoutuminen alkaa, kun katsoja haluaa sanoa: “Tämä on just se tilanne, mistä puhuttiin!” Kun video on samaistuttava, se ei vain jää mieleen – se päätyy jaetuksi.

Tarinankerronta lyhytvideoissa ei ole täydellisyyden tavoittelua, vaan hetkien vangitsemista, jotka tuntuvat oikeilta ja eläviltä. Alustasta riippumatta.